ÄHH:n päätös

Niin mainio ajatus kuin tämä hillottujen helmien koruiksi puristaminen on ollutkin, niin joka päivälle ei korua synny - onhan näitä aika monta silti tullutkin tehdyksi!

Kullattuja osasia jää vielä paljonkin varastoon. Itse pidän hopean ohella paljon myös kullasta, ennen korujen tekemistä taisin pitää pelkästään kultaisia koruja! Mutta kun en, todellakaan, ehtisi kaikkia koruja itse pitää, mitä täällä esittelen, niin useinkin teen koruja materiaaleista, joita kysytään ja tilataan. Kullatut osat ovat harvan toivelistalla, niin se on.

Tässä rannekorussa valitsin materiaalit putkimallisten keramiikkahelmien värimaailmasta.
Keramiikkahelmet ovat kierrätyslöytö, huolellisesti puhdistettu ja säilytetty. Niissä on yönsinisellä pohjalla mukavia kiehkuroita, joiden väri sihtaa kivasti lapis lazulin kultahippusiin.

Itsetehdyssä lukossa ja pikku riipuksessa on samaa tummaa sinistä, safiireja. Ja mielestäni kulta kaipasi hieman 'vaimennusta', joten pikkuruiset vaaleat sitriinipalkit tuovat sitten hiukan raikkautta koruun. Pari swarovski-kristalliakin koruun pääsi.

Kaikki kullatut osat ovat 14 karaatin kullalla kauniisti ja hyvin kestävästi päällystettyjä.

Tiikeri lepää

Tämänpäiväinen kaulakoru on tavallista reilumman pituinen ja tehtykin ilman lukkoa, koska se on helppo pujottaa pään yli.

Korun valmistuttua huomasin haluavani omaan savukvartsikoruuni samoja ihania sitriinejä ja tiikerinsilmiä!
Korulle erityistä salaperäisyyttä luovat nuo turritella-akaatit, nekin niin säilöttyjä lempikiviäni kuten isot savukvartsi-mollukat. Turritellassa on niitä ihanan jännittäviä fossiili-kuvioita.


Tiikeri lepää lähtee 'voimakoruksi' Ihanalle Naiselle - miten minä tunnenkin niin monta heitä! :-D

Sanoin korun tilaajalle, että jos tämä ei häntä miellytä, niin jää omaan kaulaani. Mutta: kyllä joudun kuulemma korjaamaan sen oman vanhan korun uuteen uskoon.

*********
Taas lisään tähän samaan postaukseen.
*********
Otin tsiljuuna kuvaa eikä ne vaan... ota onnistuakseen.
Nana-rannekoru sai toisinnon ja korvakorut.

Tralaa... ja lisäys myöhemmin...

Patinoinnin lisäksi hullaannuin uusista helmihatuista ja pitihän muutenkin tehdä korvakoruja. Korvakoruistani vain osa pääsee kuviin asti, kun ei kuvat läheskään aina edes onnistu.

Ensiksi pari tiukasti vartioitua vuorikristalli-kaunotarta - näitä on Katrin kanssa hillottu kilpaa, vaikka ensin niitä piti kiireesti saada!

Halusin nyt ehdottomasti kokeilla, miten ne asettuvat uusien helmihattujen kanssa ja sain omaa silmää miellyttävän mallin!

Eipä tähän voinut painon takia ruveta paljon muita helmiä lisäilemään. Vuorikristallithan ovat kooltaan noin 10x15mm. Balin kukkakoukut eivät ehkä ole paras vaihtoehto, mutta sopivin niistä, mitä varastossa oli. Ja tietenkin hiukan patinointia lisänä...

Nämä toiset ovat melkein samanlaiset kuin Tunturi-setin korvakorut, mutta patinoitu rengas hiukan muuttaa ulkonäköä ja vuorikristalli on pyöreän sijasta rondelli.
*
Nyt on lukumäärällisesti tullut ÄHH-projekti täytettyä tähän päivään asti...korjaus:
Alla olevan rannekorun jälkeen on 5 jäljellä ;-D Ja ähh:han oli 'älä hilloa herkkuja', vaan käytä joka päivä, ja aloitin kesäkuun viimeisenä. (Inkun idea)


**

Ja tämä rannekoru nyt vaati päästä vielä ilmoille, noihin edellisiin korvakoruihin. Makeanvedenhelmet ovat sellaisia 10-11-millisiä, paitsi riipuksen mini.
Ja ehkä nyt sitten on patinoitu taas riittävästi vähäksi aikaa - en voi kyllä luvata...

Mustavalkoisella linjalla

Ihastuttavan kuulasta akaattia, muka-harmaata, mutta itse asiassa sellaista taitettua valkoistahan tämä on.
Patinointi oli tähän koruun aivan must ja sen välttämättömän helinän asiaa ajaa kaksi vuorikristallisydäntä.
Tämä koru nyt syntyi oikeastaan aivan yhtä paljon tuon Balin lukon kuin kauniiden akaattien ympärille. Akaatit ovat kooltaan 10mm.
Aamun kajo
*
Laitoinpas lähes kaikki viimeaikaiset musta-valkoiset ja harmaa-kirkkaat korut omaan albumiinsa -klik-.

Sinistä pitsiä

Huomaatte, että otsikot joskus ovat hirmuisen puristuksen takana - tuollaisia niistä sitten tulee.

*
Aika harvoin nykyään saan tilauksessani kelvottomia kiviä. Alkuviikosta niin kuitenkin kävi ja aivan ensimmäistä kertaa tapahtuu, että palautan nauhan, valtameren taa. Ja niiden piti olla niin ihania kyaniittirondelleja, mutta mokomat hajosivat käsiin. Myyjä oli onneksi asiallinen ja vaihto tehdään hyvässä yhteisymmärryksessä.

*
Takaiskusta huolimatta raaskin (ÄHH'in pakottamana) käyttää muutaman kauniin kyaniitin ja muutaman yhtä suloisen sinipitsiakaatin. Kaunottaret oli pakko kaivaa pelastamaan paha mieli.
Siniset virkistää ja saa sydämen laulamaan - tämä on aivan ikioma huomio, ei mistään kirjasta. Kuvassa siis hirmuisen urakan vaatinut riipus, jota nyt ei mielestäni ole mikään pakko koristella juuri niillä viidellä minibrioletilla, joille rinkulat ikäänkuin ovat siinä. Samoin halusin tuossa ylempänä pudottaa toisen kyaniitin sille kuuluvalta symmetriseltä paikalta hiukan alemmas.
*
Ai miten niin työläs riipus? Koittakaapa itse ujuttaa ohuehko lankakiekura tuolla viisiin pisaran sisälle ja juottaa se kiinni, kun uhittelun jälkeen toimimaan suostunut toho sitten lopuksi kuitenkin ykskaks hiljenee.
Siinä se riipus nyt kuitenkin on.

Oli pakko!

Löysin ihanat apatiitit kätköistäni, taas kerran aivan muuta etsiskellessä. Ja tuo pantalangan pätkä vain odotteli sopivaa seuraa, valmiiksi kaarelle muotoiltuna ja rei'itettynä - pakkohan heidät oli saattaa yhteen!
.
Minirondelli-ryppäässä on kuukiveä, apatiittia ja labradoriittia, isommat kivet ihanaisia, sileitä apatiitti-brioletteja, huumaava siniturkoosi sävy.
Pantalankaan sointuva herkkä lukko löytyy Helmiliinan valikoimista.

Necessità, ihana pakko

Joskus vaan...

Ei, ei ole laiskottanut, vaan ÄHH (=älä hilloa helmiherkkuja) jatkuu!

Tarkoitin sanoa, että joskus vaan kuvista ei tule oikeanlaisia. Näitä on nyt kuvattu kaksi päivää ja lukuisissa eri valoissa ja hämärissä eikä vaan nuo kivet ja helmet tule oikeanlaisina näkyviin. Murr! Onneksi korujen tilaaja tietää tarkalleen, mistä helmistä on kyse ;-)
Muut joutuvat hiukan arvailemaan. Mutta esimerkiksi makeanvedenhelmet ovat vitivalkoisia, eivät kellertäviä, eivät punertavia...

Materiaaleina on siis tilaajan valitsemat makeanvedenhelmet, vuorikristallia, turmaliinikvartsia ja muutamia Swarovskin kristalleja sekä hopeaosia. Setissä on pitkä kaulanauha, joka yltää reilusti kaksi kertaa kaulan ympäri, jolloin toinen lenkki lyhyt ja toinen pidempi.

Rannekorussa on kaksi riviä ja se kyllä haluaisi jäädä omaankin käteen.
Olen tyytyväinen sekä lukkovalintaan että makeanvedenhelmien mustiin välihelmiin, jotka ovat Beadalonin kehittämiä 'bumpereita'. Antavat kivasti särmää muuten hillittyyn koruun. Riipuksena on pienoinen lähes musta turmaliinisydän.
Korvakoruja tein kahdet, isommat ja pienemmät, molemmissa hiukan erilaista pilkettä, en näköjään millään saa itseäni tekemään 'helmi piikkiin ja koukkuun roikkumaan'-korviksia.
Öö, ainakaan silloin, jos minulle on annettu vapaat kädet! Nämä oli ihana tehdä!
Korusetin nimi 'tunturi' tuli siitä, että pohjana oli aiemmin tehdyn 'Kiilopään' värimaailma. Itselleni tunturissa vaeltaminen on 'mustavalkoisimmillaankin' juhlaa, ylevän tuntuista - settihän on aika juhlava.

Harakkaosastoa!

Kaikki eivät pidä vihreästä, mutta minä kyllä! Kaikki eivät halua koruihinsa blingiä, vaan aika moni kuitenkin ;-D

Tänään siis kunnon harakkaosastoa, Aigeia-rannekorussa on Swarovskin kristalleja, niin että kimmeltää ja itse muotoiltuun lukon salpaankin löysin korun väriset swarot.

Eikä enempää tekstiä - kunnon harakallehan kuvat on tärkeintä!

Rippilahjaksi

Tämän päivän korussa on ihanaa serafiniittia, joka on hyvin kaunis vihreä kivi, salaperäisine hohtavine kuvioineen. Ainakin sanotaan, että kuviot muistuttavat enkelinsiipiä. Oli siis aika selvää valita rippilahjakoruun juuri tätä kiveä kambaba-jaspiksen seuraksi.

Kun toiveena oli koru, jolla olisi käyttöä vaikka päivittäin, niin tein kaulakoruun irrotettavan riipuksen. Myös ristin kokoa harkittiin, koska hopeatilaus ei välttämättä olisi ehtinyt ajoissa ja minulla oli tarjolla vain kohtalaisen iso ja sitten tämä pikkuruinen. Koskapa koruun haluttiin hiukan swaro-kimallettakin, niin tuo pikku risti oli hyvä vaihtoehto.

Korussa on siis näitä 'suojelevia' elementtejä, joita me vanhemmat niin mieluusti nuorten elämään toivoisimme - enkelinsiipiä, risti ja sydän, lahjan antajan koko rakkaus ja lämpimät ajatukset.
Suojassa-korussa on runsaasti hopeaa, isoimmat 9-milliset hopealenkit on taottu kuviolliseksi, samoin riipuksen 'ripustin'.

Toinen kuparilaatta-koru

Tämän kuparilaatta-korun tein nyt sitten yhtä yksinkertaiseksi kuin edellisenkin, joka jo on matkalla uudelle omistajalleen.
Laatan teksti on enjoy (=iloita, nauttia, pitää jostakin), kaipa arjen aherruksen keskellä on lupakin etsiskellä vähän iloa elämään!
Valmisketju on hiukan isolenkkisempää, joten S-lukon saa helposti siirrettyä sopivaan kohtaan säätelemään tuon toisen 'hännän' pituutta. Kivenmollukat säröakaattia ja kaikki muut osat siis kuparia. Säröakaatit ovat hauskasti yhtä kirjavia kuin patinoitu laattakin.
Luulisi kai, että koru syntyi nopeasti, mut eipä... enkä sitten edes löytänyt hakemaani kivipisaraa, vaikka tiedän, että se jossain loodassa on ;-0

Agape

Muinaiskreikan kielen käsitteet agape ja eros tarkoittavat molemmat rakkautta.
Eros-rakkaus on itsekästä, tai tarkemmin, toiseen ihmiseen suunnattua intohimoa, agape on puolestaan henkistä laatua, kaikkiin ja kaikkeen kohdistuvaa. (mielenkiintoinen artikkeli
suomalaisittain)

Agape on kuitenkin nykykreikassa paljon viljelty sana ja nimenomaan sitä käytetään ihmistenvälisessä rakkaussuhteessa.

Ja minä ihastuin ja rakastuin kupariin perehtyneen Miilian patinoimiin ja punsseloimiin kuparilaattoihin siinä määrin, että halusin ne itsekkäästi luokseni. Ja hetikohta käytin ensimmäisen tähän kaulakoruun. Tämä on nyt sitä väheksyttyä komponenttien yhdistelyä, mutta onneksi tuo ihanasti patinoitunut laatta antaa luvan muun korun minimalismiin. Materiaalit siis kupari, lasihelmet ja riipuksen kukassa savukvartsi.
Pidin värimaailmankin hillittynä, mutta työpöydällä odottaa hieman toisenlainen yhdistelmä. *
Ai-ai! Meinasin unohtaa tämän, Päivänsini aukaisi tänä aamuna ensimmäisen kukkansa! Ei se ole tuossakaan vielä aivan auki, pitää ujosti yhtä terälehteään kasvojen edessä... Tämä suloisen ihana köynnös korvaa minulle sen, etten ole vielä koskaan onnistunut näkemään luonnossa Sinivaleunikkoa, joka tv-ohjelmien perusteella olisi ehkä jopa intohimoisen ihasteluni kohde ;-)

Kiertoradat

"Fossiili eli kivettymä (lat. fossus, kirjaimellisesti ”kaivettu ylös”) on maakerroksessa säilynyt kivettynyt jäännös joskus elossa olleesta muinaisaikaisesta eläimestä tai kasvista." (lainattu Wikipediasta)

En kyllä tunnista, mitä eliöitä näissä minun kivien kuvioissa on, mutta äärettömän mielenkiintoisia ovat.
Koru ei näytä kovin kiinnostavalta äkkiä katsottuna, mutta kun nostan sen nenän elikkä silmien eteen, niin johan lähtee mielikuvitus laukkaan, kuin matkaisi avaruudessa!
Kivet on ostettu siis nimellä 'fossil stone' ja etenkin nuo isommat (30mm) ovat täynnään erikoisia pyörteitä ja kaarteita, joissakin tunnistaa nykyisten simpukoiden esimuotoja (??).

*
Tietenkin Meri sisälläni -setti vaati korvakorut. Koska fluoriitteja ei ollut, kaivoin taas niitä hillottuja kiviä, ISOT akvamariini-nugetit, joita en raaskinut liiaksi peitellä. Onpas hankalaa tehdä peilikuva-korvikset ja helmetkin oli hieman eri malliset keskenään. Ja nurjat puoletkin yritin tehdä nätisti, myös siellä on pienet kiehkurat.
Täytyyköhän nuo korvakorut laittaa uudelleen patinoitumaan, kun jätinkin ne vaaleammiksi kuin muut. Ehkä.

Meri sisälläni, jatkuu...

Meri sisälläni -elokuvan teemaa jatkaakseni. Toiset ovat näkyvästi sidottuja kahleisiinsa, toiset eivät niin selvästi, kaikki löyhemmin tai vahvemmin lenkein yhteydessä toisiinsa, mutta silti yksilöllisiä, vapaita... Ajatuksen vapaus, mikä rajaton voimavara!


Rannekorussa hopealla kehystetty keskusfluoriitti ja pari sileää akvamariininugettia sekä pieniä akvamariinirondelleja. Kylläpä patinointi on kivaa pitkästä aikaa ;-D Olen sitä mieltä, että akvamariinin kanssa se toimii erityisen hyvin.

Meri sisälläni

Katselin illalla elokuvaa 'Meri sisälläni (Mar adentro, esp.-04) kai kolmatta kertaa. Espanjan kieli vangitsee minut ja pidän tuon filmin rauhallisesta etenemisestä, se herättää paljon ajatuksia, joille on tilaa jo elokuvan aikana.

Ei ole siis uutta, että esimerkiksi elokuvat saavat muodon koruissani. Eikä tässä hopeaan vangitussa riipuksessa myöskään ole mitään suurta uutta, näitä näkee aika lailla jossain etsyssä ja muuallakin.

Mutta silti hei, tämä on minulle ja minulta uusi.
Isompi fluoriitti on kääritty hopeaan ja pikkuinen akvamariini vapaana, kuin kahleista irti päässyt pisara. Ehkä täytyy tuo elokuva olla nähtynä, että ymmärtää minun sanailuani, mutta kyllä tätä riipusta saa katsella aivan sinälläänkin ;-D

Innostuin iltamyöhällä vielä patinoimaankin, kiillotus jäi tahallisen keveäksi.
Riipuksen koko ilman ripustuslenkkiä on n. 3,5cm.

Niin ja tähän meni peräti yksi ihanainen hillottu akvamariini...
'Meri sisälläni'

Ihan pikkuruiset

Hentoinen pantarannekoru sai täydennykseksi pienoiset korvakorut. Samanlaiset ihastuttavat viistehiotut rondellit kuin rannekorussakin ja tapeissa on lisäkimalletta kuutiollisten zirkonioiden muodossa. Pienistä koruista pitävälle, hennon pinkin ystävälle.



(Ja nyt on parin päivän tauko tässä ÄHH-projektissa...)


***
Tajusin viimein lisätä postausten loppuun tuon luokituksen: nyt voit helposti nimikettä klikkaamalla hakea esim. kaikki rannekorut viimeisten kolmen kuukauden ajalta. (Poistan kuukauden vaihtuessa aina vanhimman kuukauden, joten kaikki korut löytyvät sitten edelleen picasa-galleriasta.)

***

Lisään myös Bloglovin-listan merkin tuonne reunukseen, jos olet sen etkä Blogilistan käyttäjä!

Vahvaa violettia

Eilen 'löysin' tuon ison hopeisen orvokki-linkin ja kuinkas ollakaan, nuo tummimmat Helmiliinan purppura-akaateista olivat sopivasti esillä.

Rannekoruhan tästäkin tuli, näyttävä isoista helmistä ja hiukan romanttinenkin pienine riipuksineen.
Sileä, selkeä lukko käy koruun saumattomasti, sekin Helmiliinan kaupasta.

Korvakoruihin olen todella tyytyväinen, vaikka niissä ei mitään suurta suunnitelmaa tarvittukaan.

Pieniä aarteita

Hassuahan se on yrittää pitää kiinni näin minimaalisen pienistä aarteista!
Tämän päivän kaulakorun helmet ovat kooltaan 4-6 mm, mutta ovatpahan vaan niin söpöjä :-)
Koruun ei tullut mitään ylimääräistä, vain kauniita kivihelmiä, sitriiniä, karneolia ja pikku hessoniitti-palkkeja.

Sitriinitkään ei näytä näin kätkettynä lainkaan liian keltaisilta.

Pantaa ja hiukan patinaa...

Ettei patinointi pääsisi unohtumaan...
Arvaattekin, että pantalanka pääsee useampiinkin koruihin lähiaikoina - tuo pantaosuus asettuu ranteessa mukavasti toiseen reunaan ja kivet ja koristeet on silloin hyvin esillä kämmenselällä. Tässä on mustaa kiveä mattana kukkana ja patinoitu itsemuotoiltu hopealehti, muinaisketjua pienistä lenkeistä.

Pinkkiä topaasia

Hauskasti ne koruideat muuttuu matkalla.
Tämänkertaisen rannekorun hopeinen pantalanka tuli tilatuksi aivan muuta ajatellen, mutta tähän hillottujen pinkkien topaasien seuraksihan se nyt asettui.

Tämä korumalli on erilaisina variaatioina ollut ajatuksissa jo kauan, mutta kun sahaamiset ja poraamiset ja sen sellaiset kauhistuttaa mua enimmäkseen, niin ajatuskin viipynyt matkalla.
Tänään otin sitten härkää sarvista ja tiedän kyllä, että opettelemista vielä on. Siltikin olen iloinen näistä hillopurkkien avautumisista omalla kohdallani ja tuolla työpöydällähän on pitkä jono helmiä odottamassa jatkojalostusta.

Vielä larimar

Oli aivan pakko tehdä tämäkin ÄHH-koru; larimar-kiveä 2-rivisessä hopeisessa bysanttilaisketjussa.

Tästä korusta pidän itsekin aika lailla. Vaikka kivet ovat pienehköjä, niin 2-rivisessä korussa ne tulevat hienosti esiin.

Ja joo, kuvista aina näkee nuo raolleen jääneet lenkit, jotka sitten on helppo korjata ;-)

Seuraavalla kerralla tulee jotain muuta väriä!